Megafon on arkkitehtitoimisto Okidokin teos. Pandemiavuoden aikana ihmisiä on kannustettu fyysiseen etäisyyteen, ja eristäytyminen on ollut merkkinä hyvästä kansalaisuudesta. Joitakin aktiviteetteja on pidetty muita vaarallisempina: shoppailua on pidetty tärkeämpänä kuin kulttuuritapahtumia.

Luovuutta yhdessä muiden kanssa on pidetty vastuuttomana. Megafon kumpuaa vakaumuksesta, että ihmisten on tavattava toisiaan, ja että yhdessäolo on tärkeä osa sosiaalista kudostamme. Paviljonki ilmentää inhimillistä tahtoa tehdä asioita yhdessä ja viestiä siitä ympäristölle. 

Vastauksena syväkuunteluteemaan paviljonki on muotoiltu punotuksi puumegafoniksi, joka on kääntynyt taivasta kohden. Yksinkertainen ja ikoninen muoto on äänen ja viestinnän tunnettu symboli. Sen sisällä on avoin pyöreä tila, joka on muotoiltu siten, että kaikki vierailijat voivat istua tasavertaisesti. Megafon on ankkuroitu Viskaniin ja vuorovaikuttaa kävijöiden kanssa, joita pyydetään kävelylle veden päällä päästäkseen sen sisätilaan. Paviljongin antama elämys vaihtuu päivän aikana, tunti tunnilta valon ja sään mukaan. Biennaalin aikana Megafonissa järjestetään monia ohjelmakohtia.