James Webb on konseptitaiteilija, joka on tunnettu paikkakohtaisista interventioistaan ja tilateoksistaan. Hänen taiteilijantyönsä sisältää usein ääniä, löytöesineitä ja tekstiä, jotka viittaavat kirjallisuuteen, elokuvaan ja minimalismin perinteisiin. 

Webbin hankkeet liikkuvat tunnetilojen ja mielenliikutuksen monimutkaisen sekoituksen tiimoilla ‒ ne käsittelevät kaipausta ja epätoivoa, ekstaasia ja toiveikkuutta, ruumiillisia ja tunteenomaisia tiloja. Näitä tiloja käytetään yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä, kuuluvuutta sekä poissulkemista, pirstoutuneisuutta ja elpymistä koskevien kysymysten esittämiseen. Siirtämällä esineitä, tekniikkoja ja muotoja alkuperäisistä yhteyksistään ja asettamalla ne eri ympäristöihin Webb luo uusia jännitteitä. Ne yhdistävät Webbin akateemisen uskontoon, teatteriin ja markkinointiin liittyvän taustan ja koostuvat aikamme poeettisista uskon talouteen ja viestinnän dynamiikkaan kohdistuvista tutkimuksista. 

Webbin yksityiset näyttelyt: Art Institute of Chicago, USA (2018); SPACES, Cleveland, USA (2018); Norrtälje Konsthall, Norrtälje, Ruotsi (2018); Yorkshire Sculpture Park, Wakefield, Iso-Britannia (2016); Hordaland Kunstsenter, Bergen, Norja (2015); CentroCentro, Madrid, Espanja (2013); Johannesburg Art Gallery, Johannesburg, Etelä-Afrikka (2012) ja MAC, Birmingham, Iso-Britannia (2010). Suurehkot ryhmänäyttelyt: 13th Biennial of Dakar (2018), 4th Prospect Triennial of New Orleans (2017), Documenta 14 (2017), 13th Biennial of Sharjah (2017), 12th Bienal de la Habana (2015), 55th Biennale di Venezia (2013), 3rd Marrakech Biennale (2009), Melbourne International Arts Festival (2009) ja the 8th Biennale d’Art Contemporain de Lyon (2007). Muita tärkeitä ryhmänäyttelyitä: Wanås Konst ja Historiska museet, Ruotsi; MAXXI Roma, Italia; Darat al Funun, Jordania; Théâtre Graslin, Ranska; ja Tate Modern, Lontoo. 

Webbin teoksia on hankittu moniin paikallisiin ja kansainvälisiin julkisiin ja yksityisiin kokoelmiin. Hänen kahta työtään nimeltään ”. .” (nimetön 2020) ja Xenagogue (Hordaland Kunstsenter 2015) on kuvattu kahdessa monografiassa.